artikkelit
kokeilu:
Acoustic Energy Reference 1
-kaiuttimet
Julkaistu:
Hifimaailma 9/2012
kokeilu
Acoustic Energy Reference 1
Teksti Jussi Arvio Kuvat Mauri Eronen
Parhautta
pienessä
koossa
76
Globaalit markkinat
edellyttävät tasapainoisia
tuotteita kohtuulliseen hintaan.
AE Reference 1 osuu suoraan
segmenttiin. Siinä jalostuvat
perinteet ja tuore näkemys.
Ei ole sattuman sanelemaa, että Englannissa on vahva ja
vakiintunut hifikulttuuri. Maailman tunnetuimman yleisradioyhtiön BBC:n vaikutukset hifialalle ulottuvat saarivaltiossa vuosikymmenien taakse, myös nyt testatun kaiuttimen syntyhistoriaan. Sen varhainen esikuva, malli AE 1,
suunniteltiin 1980-luvun lopulla ammattikäyttöön.
Säästyy näet jokunen ropo levyihin. Kaiuttimet olivat tällöin reilusti yli metrin etuseinästä, metrin
sivuseinistä ja lievästi korvien ohi suunnattuina. Tai jalustaan.
Tasapainoinen suoriutuja
Parhaan tuloksen saavutin lähikentässä kuunnellessa. Kantikas kotelo ja korostettu asketismi eivät kuitenkaan sovellu joka
kotiin enää 2000-luvulla.
Tästä näkökulmasta AE Reference 1 on jaardin verran reliikkejä edellä. Listalle kuului niin Ladysmith Black
Mambazo, lauluyhtye Rajaton, pakolliset Bachin sooloselloteokset sekä jytkypuolelta Mahlerit ja muut. Alkuperäiseen esikuvaansa nähden elementti on
nimittäin sekä kevyempi että jäykempi.
Äänessä on mukavasti napakkuutta ja iskevyyttä. Molemmat itsekin
tarinan arvoisia, tunteen ja tekniikan rakkauden lapsia.
AE ei sinänsä peitellyt historiallista taustaansa, vaan toi
esiin helposti ja pinnistelemättä kaiken tapahtuvan hyvin
puhtaasti, muttei kliinisen terävästi. Ja tietysti kokonaisuus on arvotoistimen tyyliin sopivasti suoraan johdotettu,
vailla piirilevyjen kiroja.
Alkuperäisessä AE 1:ssä (joka on muuten edelleen tuotannossa Reference-mallistossa nimellä Classic) oli kaksi
refleksiputkea. kokeilu
Kuten monesti käy, hyvä kello kalkattaa kauas. Asiat ja ilmiöt asettuivat kuunteluakselilla kohdilleen ja nousivat totutulle korkeudelle.
Pienelle kaiuttimelle tyypillisesti ilmavuus oli läsnä kaikessa, muttei epämääräisenä, liioittelevana sumuna. Mieleen
tulee useampikin brittimerkki, joiden kaiuttimet ovat ulkoasultaan kuin suoraan 1970-luvun studioista. Siten
on saavutettu hyvä jäähdytysteho, joka parantaa elementin
käyttäytymistä ja vähentää säröä. Testiin en alkuperäistä, yksiputkista jalkaa saanut.
Käyttämäni nelitolppainen Music Toolsin ToolOne sai siten
toimia tämänkin testin luottopilarina.
Tämän päivän tekniikkaa
Vaikka kyseessä on teknisesti ottaen perinteinen, refleksikuormitteinen kaksitiekaiutin, toteutus on hiottu pitkälle.
Kotelo muodostuu kerrosrakenteesta (sandwich), jonka tavoite on vaimentaa resonanssit. Niinpä
kaiutin löysi tiensä myös kuluttajamarkkinoille, missä se
on sittemmin kerännyt mainetta ja kunniaa.
Tällä hetkellä Acoustic Energyllä on tarjota useita mallisarjoja, joista löytyy vaihtoehto lähes joka lähtöön.
Suits you, sir
Moni valmistaja käyttää myyntivalttina nostalgiaa. Ja kaikki
tämä tasaisen varmasti, jopa miellyttävän tasapainoisesti.
Musikaalinen monitori, jos asia halutaan myydä niin.
Plarasin työkalumaisesti läpi jo turhankin tutuiksi käyneet vakioartistit. Kun hetken mielijohteesta raahasin rinnalle eräät tunnetut aktiiviset lähikenttämonitorit, asiat palasivat uomilleen. Koska
sen ääni ei muutenkaan ole ohut, nurkka- tai seinäsijoituksille ei ole järkiperusteita.
Takapaneelin laadukkaat naparuuvit eivät tarjoa kaksoisjohdotusta, mikä lienee useimmille harrastajille hyvä
uutinen. Ne puhkuivat ja puhisivat kuuntelijan korville etumaskista. Myös musiikkisignaalilla paketti oli kuollut kuin
kivi.
Bassoelementti ja sen puhekela ovat alumiinista. Saattaa olla, että yläbassolla on pieni korostuma, mutta
sen vaikutus kokonaisuuteen on pieni.
Laadukas toteutus jatkuu diskantissa, joka on Vifan maineikas, AE:lle modifioitu rengassäteilijä (ring radiator).
AE:n kehitystiimi on selvästi kurkannut pohjoiseen, sillä tasaisen vasteen ja elementtien jaon helpottamiseksi diskantille on lievä suuntain.
Suodin on tietojen mukaan melkoisen simppeli, kuudella
komponentilla ja toisen asteen suodolla toteutettu paketti.
Jakotaajuus on tasan 2000 hertsissä. Mikään ei noussut varsinaisesti framille.
Uusvanhana tuttavuutena kuuntelin David Oistrakhin
tulkintoja muun muassa Henryk Wieniawskin teoksesta
Études-Caprices, opus 18 (DG, Konzert für Violine und Orchester D-dur op 35, LPM 18196, CD). Itse asiassa sijoittelu ei juurikaan poikennut Audio Space AS 3/5A
-kaiuttimista (HM 4/2012), joita käytin testin aikana satunnaisesti AE:n rinnalla.
Tällä kerralla äänilähteenä oli myös levysoitin, Hollannista entisöinnistä palannut EMT 930 st valmistajan omalla TSD15 SFL -rasialla, 929-varrella ja 139b st -korjaimella.
Toinen toistin oli hyllyyn taannoin kotiutunut Dynavoxin
Dynastation 2, jolla höyläsin hopeisia. Mukava havainto oli, että kaiutin oli melko tasavahva suoriutuja. Ei AE
Referenceä ole sentään studiomonitoriksi tarkoitettu, ja
tässä tapauksessa hyvä niin.
Kun tuo pesäero oli tehty, palasin kuuntelurutiineihin.
AE avasi esityksen toisensa jälkeen edelleen asiallisen jäsentyneenä ja yhtenäisenä. Esimerkiksi virvelin napse irtoaa pirtsakasti, vaikkei sentään
tärykalvoa ruoskien. Muutkin törpöt toki
käyvät, mutta tyyliniekoille ei liene muita kelvollisia vaihtoehtoja. AE taipui vauhtiin eikä hukannut tarkkaa ja sopivan ilmavaa otettaan matkalla.
Myös vinyyliversio Michel Legrandin upeasta musiikista
elokuvaan Cherbourgin sateenvarjot (Les Parapluies De
Cherbourg, London Symphony Orchestra) säilytti
77. Seinämät ovat kauttaaltaan seitsemän millin paksuista mdf:ää, jonka päälle on liimattu kolmimillinen kumimassa. Ulottuvuus on kokoluokka huomioiden kohdillaan, sillä ihan heti en kaivannut erillistä subbaria. Paketin viimeistelee magneetein kiinnittyvä
suojakangas, jonka fiksu toteutus jättää etumaskin eheäksi
silloinkin, kun kangas on poissa.
Tällaisen kaiuttimen laadulliset ominaisuudet tulevat
esille vasta sitten, kun sen sijoittaa arvoiselleen jalustalle.
Saatavilla on valmistajan oma, visuaalisesti tyyliin istuva
jalkapari noin 500 euron lisähintaan. Kyseessä on 1950-luvun monomateriaali, jossa soiton intensiteetti ja temperamentti ovat läsnä hopeallakin. Tässä se erosi joistakin
kuulemistani monitoreista, aktiivisista ja passiivisista, jotka
viskaavat äänimassan märkänä rättinä kasvoille. Kokonaisuus toimi
häkellyttävän hienosti. Strategiset mitat istuvat helposti useimpiin olohuoneisiin: korkeus 310 mm, leveys 190 mm ja syvyys 280 mm. Päällimmäiseksi on laminoitu vielä viiden millin mdf-kerros.
Koputtelu ei saanut aikaiseksi kuminoita tai muita lieveilmiöitä. Vaikka sen muodot ovat simppelit ja ammattilaisjuurista versonneet, on tumman puun ja aidon pianolakkauksen vaikutelma arvokas ja aidosti tyylikäs.
Myös koko saa sen vaikuttamaan tasapainoiselta ja herrasmiesmäiseltä. Vaikka se onkin kooltaan
melko pieni, halkaisijaltaan vain noin 130 mm, rakenteelliset ratkaisut mahdollistavat luokassaan laadukkaan bassotoiston. Reference 1:ssä aukko on sijoitettu taakse, joten kaiutinta ei kannata sijoittaa aivan seinälle. Esitys aukesi kaikkea muuta kuin nukkavieruna
Tai sitten AE:n keskialue oli vähän taaempana.
Jaa, mutta olisiko se AE Referencen yläbasso ollut vähän
liiankin runsas. Vaan valtaosalla
tuutista suolletulla materiaalilla AE Reference 1 pesi AS:t.
Kahvikupin tumman reunuksen värjäämistä muistiinpanoista löytyi seuraava litania: kuulaampi, tasaisempi ja
ulottuvampi yläpää, yleisesti vähemmän matta ote, dynaamisempi ulosanti ja ulottuvampi alapää.
Acoustic Energy oli Audio Spacea yleispätevämpi. Samoin kävi basso-baritoni Thomas Quasthoffin hienolla levyllä Die Stimme, Deutsche Opernarien (DG).
Sama vaikutelma ilmeni hetkittäin sellolla, jos kyseessä
oli lähemmäksi kuulijaa miksattu tuotanto. Siispä lievällä mutulla
sanottuna uskon, että jokin sopivan tehokas mutta suoraviivaisuuden sijaan sävykäs transistoripeli korjaisi potin kotiin. / pari
Hifimesta Oy, www.hifimesta.fi
www.acoustic-energy.co.uk
Tekniset tiedot:
Paino:
Mitat (l x k x s):
Tekniset tiedot:
Taajuusvaste:
Harmoninen särö:
Nimellisimpedanssi:
Herkkyys:
Vahvistinsuositus:
10,5 kg/kpl
19 x 31 x 28 cm
2-tiejalustakaiutin, bassorefleksikotelo,
Vifan rengassäteilijä, alumiininen bassoelementti
45 Hz?40 kHz (+/- 3 dB)
alle 0,3 % (200 Hz?20 kHz)
6 ohmia
87 dB (2,83 V/1 m)
200 W / kanava
useat muutkin kaiuttimet. Paneelimaiseen pistemäisyyteen
ei sentään menty, mutta kelpo kompromissi kuitenkin ko
te
lokaiuttimeksi.
On silti sanottava, että paperilla karkeasti rajoittuneen
verrokkini, Audio Space AS 3/5A:n keskialueen vaste on,
kumma kyllä, kenties tasaisempi kuin AE:n. Kunhan muistaa ja hyväksyy reaalimaailman tehontarpeen eikä edellytä pohjaan
saakka ulottuvaa bassoa.
Paras puoli on säästetty viimeiseksi. Osasyynä lienee se, että nykyisellään AE:n toiminta
ja omistus on hajautetusti sekä Englannissa että Malesiassa.
Niille, jotka kaipaavat samoista geeneistä vielä enemmän
ja parempaa, mallistossa on vielä Reference 2 sekä huipulla
ainakin toistaiseksi AE 1mk3 SE. Saattaa olla,
että Audio Spacen suljettu rakenne ja hennompi kotelo reagoivat instrumentin sointiin ja värähtelytaajuuteen miellyttävällä tavalla, sopivasti vahvistaen. En mene vannomaan. Muutamaan kertaan kävi mielessä, että ne
noin 50 wattia kanavaa kohti, jotka Mastersound 845
Evolution Reference synnyttää, riittivät tilassani juuri ja
juuri. Saattaa olla, että itselleen
rehellinen ja rahoistaan huolellinen toteaa Reference ykkösen olevan mallistossa se järjen ja tunteen kättely.
78. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että pieni koko ja saavutetut edut vaativat hintansa
epäherkkyytenä. / pari (tumma ebony, pianolakkaus)
Jalustat 490 . Siinäpä herkullinen ajatus.
Kaiken kaikkiaan AE osoittautui varsin tasapainoiseksi
paketiksi. Nimittäin kokonaisuuteen nähden kohtuullinen hinta: 2000 euroa ilman jalustoja. Saatan vetää
tässä kotiin päin, mutta varsinkin simppelillä säestyksellä
johdettu laulanta istui paremmin korviini sillä kuunneltuna. Kaiuttimissa näet tuntui piilevän halua uhkailla dynamiikankin saralla. Tai jos lievää suurempi mutuilu sallitaan, niin
kuinka olisi vaikkapa Krell KSA 50 esihistoriasta. Suuremmassa tilassa, kuten
esimerkiksi nyt käytetyssä, lähikenttä ja järkisijoittelu antavat yllättävän hyvän vastineen. kokeilu
Acoustic Energy Reference 1
ynamiikan keskinäiset suhteet ja vaihteluvälin sekä kokod
naisuuden hienon balanssin. Samaan ei pysty nikottelematta esimerkiksi Audio Space AS 3/5A .
Vaihto Duevel Bella Luniin lisäsi kokonaisuuteen odotetusti alapään ulottuvuutta, lämpöä ja esitystilan kokoa säilyttäen kuitenkin vähintään saman intensiteetin kuin AE.
Tämäkin tulos oli linjassa sekä hinta- että kokoeron kanssa.
Acoustic Energy tuli äänikuvallaan enemmän iholle, kuten
info
Acoustic Energy Reference 1
Hinta:
Maahantuoja/edustaja:
Valmistaja:
2000 . Ei nyt suoranaisesti siten, että se olisi
kuulostanut kokoaan suuremmalta, vaan mieluummin niin,
että olen kuullut ääneltään vaatimattomampia ja ponnettomampia samassa hinta- ja kokoluokassa.
Koska Quad-vahvistimeni olivat vielä päivitettävinä,
jäi transistorien käskytys kokematta ja ne muutamat lisärivit artikkeliin kirjoittamatta. Sillä on luonnetta ja särmää sopivasti täyttämään
pienehkön tilan suuret tarpeet. Ja hinnaltaan kalliimpana niin tietysti pitääkin.
Teholla tenhoa
Fysiikan lakeja ei voi kiertää